..ja jaksaa joskus tehdä jotain muutakin kuin syödä ja kuluttaa aikaa kaikkeen tällaiseen turhuuteen. Aina välillä vierotun tietokoneestani, mutta lähes poikkeuksetta se johtuu nykyään sellaisen ihmisen läsnäolosta, joka sitten vie kaiken huomioni ja aikani.
Tänään jouduin taas eroon toisesta. Päivät ei tunnu päiviltä ja pakostakin havahdun siihen, että mun täytyy olla. Olla jotain. Sillon mun ei tarvi määritellä itseäni mitenkään, kun saan unohtaa että olen yksilö. Sellainen oleminen on niin helppoa! Nyt taas joudun suunnittelemaan päiviäni ja sitten en kuitenkaan tee juuri mitään. Aika vaan säilyttää mua siihen asti, kunnes mulla on taas neljä silmää, jotka katselee toistensa turvin maailman järjettömyyttä ja kauneutta.
Niin. Kunpa löytäisin inspiraation edes hiusten värjäämiseen!
torstai 28. kesäkuuta 2012
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Hei sinä, joka..
..löydyit tänään vanhasta kukkarostani. Kuka lienet? Täysin röyhkeästi julkaisen väsyneen festarinaamasi.
Ajatella, jos munkin kuva kulkis jonkun ihan tuntemattoman tai unohdetun mukana. Ja kuinka siistiä olis, jos joku painais paria väärää nappia ja päätyis löytämään oman kuvansa tältä sivulta! Ajatusleikkejä.
Ajatella, jos munkin kuva kulkis jonkun ihan tuntemattoman tai unohdetun mukana. Ja kuinka siistiä olis, jos joku painais paria väärää nappia ja päätyis löytämään oman kuvansa tältä sivulta! Ajatusleikkejä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
