Vai että kohukeikka.

28/12/12 ensimmäinen 25 kohdan tavoitelistastani toteutui: viiiihdoin pääsin Tavastialle Helldoniin. Enpä tuota tilaisuutta ollukaan kuolannu ku vuosia, ja kun HIM vihdoin suostui palaamaan takas noissa merkeissä niin olihan sitä lippua metsästettävä.

Keikalle menin YKSIN, koska liput piti varata niin ajoissa ettei voinu tietää armaani töistä tarpeeks tarkasti. Lämppäreinä oli Face of God ja The Skreppers, joista jälkimmäistä kävin vähän tsiigailemassa. Tavastia ei tuntunu mitenkään liian täydeltä ja puolihuolimattomasti lipumalla pääsin aika eteen sitte kuolaamaan Villeä.

Olihan se aika säätöä. Ville tosiaan unohteli sanoja ja dissas kaikkia ympärillään olevia, mutta aika harva varmaan tosta jakso stressata lukuunottamatta mediaa joka näki paikan iskeä. Toi oli tietysti kuitenkin eka kerta kun kukaan rokkistara on keikalla kännissä (tai ylipäätään kukaan suomalainen julkkis sekoilee juotuaan), eikä noilla poikaparoilla tainnu olla  eesNykäsen Masan tyyliin Seiskan luottotoimittajaa joka ois voinu kääntää asiat parhain päin luotettavimmissa tietolähteissä. Et silleen ihan aiheellista puhua kohukeikasta ja pohtia, alkaako tästä HIMin lopullinen alamäki. Huoh sanon minä.

Helsingissä oli muutenkin ihanaa, oltiin eka yö tunnelmallisessa ja söpössä Sokos Hotel Aleksanterissa ja toinen yö sit Presidentissä kun päätin ex tempore että mitä turhaan vielä palaamaan kotikonnuille. Shoppailtiin, käytiin kattoo Salkkari-leffa (VOI LUOJA.......... en suosittele), kahviloitiin ja ravintoloitiin ja kierreltiin useampi tunti Kiasmaa. Olin jo unohtanu että mut oli luvattu viedä joskus Antto Melasniemen Putte'siin, siellä käytiin perjantaina syömässä ja sit la ja su tutummissa Vegemestassa ja Memphisissä. Roban Vegemesta oli ihanan pieni ja rauhallinen, mutta elokuun Flow'sta jäi kyllä ko. puljun ruuasta lämpimämmät muistot. Kuudessa eri kapakassakin tuli vietettyä aikaa viikonlopun mittaan, mm. käveltiin Kalliosta hotellille ja pysähdyttiin matkalla lämmittelemään baareissa, joihin satuttiin mahtumaan. Kallioon päädyttiin alunperin Majavabaarin takia, käytiin tsiigailemassa siellä poken evästaukoa.

Et silleen. Huippua oli ja valitsin vielä itselleni ihanan joululahjankin, KIITOS MURU! Tässä se on, täydellinen Agatha Ruiz de la Prada -sateenvarjo joka ehti jo hieman suojata mua joltain jota taivaalta satoi ja toimi myös kävelykeppinä koska mun toinen nilkka on enemmän tai vähemmän heikossa hapessa.

Ja nyt kiireesti vuodenvaihdetta viettämään!

25 asiaa, jotka aion tehdä ennen kun täytän 25.

Kaverini teki aiemmin tällasen listan itelleen, ja yritän nyt samaa asettaakseni jotain tavotteita muuallekin kun opiskeluun. Katotaan kuinka käy, yritän muistaa kursivoida tästä saavutettuja tavotteita. Oli aika vaikeeta keksiä 25 asiaa, mutta osa onkin helpompia ja toiset taas ehkä vähän jopa suunnittelua vaativia. Yhden jo kauan ahdistaneenkin asian listasin, tosiaan toivon että siinä onnistuisin! Pitäis vaan ottaa itteään niskasta kiinni, blaah.

Tässäpä nämä.

1. Valmistua ainakin yhden alan maisteriksi.
2. Tyytyväistyä itseeni - tämä vaatinee muutoksia joko ajatteluun tai ulkomuotoon.
3. Muuttaa uuteen paikkaan.
4. Käydä ainakin yhdessä uudessa maassa.
5. Jatkaa nilkan tatuointia.
6. Tehdä joku uus aluevaltaus, esim. työ tai opiskelu.
7. Suorittaa perusopinnot museologiasta..
8. ..ja historiasta.
9. Päättää haluanko tehdä historian aineopinnot, ja koska ja miten.
10. Oppia tekeen huopakatto (taloon).
11. Kehittyä harrastuksessani (toivottavasti tässä ei voi epäonnistua).
12. Opetella neulomaan villasukka.
13. Löytää hukkaamani saappaanvarret.
14. Käydä Suomenlinnassa kesäaikaan niin, ettei oo kiire mihinkään.
15. Nähdä HIM Tavastialla.
16. Käydä Lutakossa kattoo ees jotain bändiä.
17. Saada iho palautumaan normaaliks murrosiän toisen tulemisen jäljiltä (huoh).
18. Lahjoittaa jouluisin lahjoja vähäosaisemmille, esim. Joulupuu-keräykseen.
19. Päästä eroon sokeririippuvuudesta.
20. Hankkiutua eroon monista turhista tavaroista.
21. Keksiä parempia lahjoja ihmisille.
22. Löytää oikeanväriset meikit (ei oo onnistunu tähänkään mennessä, niin aika heikolta näyttää).
23. Harjoittaa keskittymiskykyä, joka on todella puutteellinen.
24. Alkaa käyttäytymään aikuisemmin ja vähemmän ilkeesti esim. riidellessä.
25. Kesyttää Hattara.

NIIIIIIIIIN. Siinä. Oon ehkä vähän parempi ihminen jos selviän noista.

Ensilumen kunniaksi tässä taannoin ompelin ruman ja hutaistun tilkkupöytäliinan parvekkeelle ylijäämäpuuvillapalasista. Kivan värinen se on, mutta en oo esim. silittäny sitä missään vaiheessa ja ompelin sen ihan superhuolimattomasti. No kelpaa enivei :)

Koska tenttiin lukeminen odottaa.

Jenni (Jennin blogiin tästä) laittoi tän mulle jo joskus kauan sitten, joten vaikken saa tätä eteenpäin laitettua niin teenpähän sentään hyvinkin puolitehoisesti :)

 

1. The person nominated must share 11 facts about themselves. 
2. The person nominated must answer the questions the tagger 
( the person who nominated them) set for them.

3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate)
and create 11 questions for them to answer.
Then they must go to their pages and let them know they were nominated!

11 faktaa minusta:

1. Tämän jälkeen (ja no, aikana) täytyy seurata Salkkareita JA sit Maajussit!

2. Tarvisin vieroituksen sokerista.

3. Mun pitäis parhaillaan lukea kehityspsykologian tenttiin.

4. Seuranani on tällä hetkellä kääpiöhamsterit Hyrsky ja Hattara.

5. Perjantaina 28.12.12 pääsen viiiihdoin Tavastialle HIMin "Uuden Vuoden" keikalle.

6. Mut valtaa aika ajoin kauhee uudistusvimma, joka harvoin kuitenkaan johtaa kovin kummoisiin toimiin.

7. Oon tosi huono muistamaan leffoja jotka oon nähny.. Viimeks 28 päivää myöhemmin loppuminuuteilla tajusin nähneeni sen ennenkin.

8. Omistan verenpainemittarin jota oon käyttänyt ehkä kerran.

9. Uudelleensyntyminen on musta kiinnostava ajatus.

10. Mun päivärytmi ja etenkin unirytmi menee hirveen helposti sekasin jos oon yksin.

11. Mulla on taas vaihteeks hullu matkakuume.

Näihin kysymyksiin Jenni halusi vastauksen: 
1. Oletko onnellinen?

-No joo, kaikki on periaatteessa tosi hyvin.
2. Miksi päädyit pitämään blogia?

-Oli tylsää ja olin vähän liian vanha kirjottelemaan irc-gallerian päivikseen.. :)
3. Mikä väri on hallitsevin kodissasi?

-No pinta-alaltaan eniten on varmaan tota maalarinvalkosta, mutta muuten aika paljon kirkkaita värejä, pinkkiä, vihreetä, punasta ja myöskin valkosta ja mustaa.
4. Miten määrittelet perheesi?

-Vähän vaikea kysymys, koska vanhemmat eros kun olin 16 joten niistä kuvioista on vähän huono koota 'perhettä' joka tuntuis omalta. Nyt mulla on H-vauvat ja mies.
5. Mitä käsilaukussasi on tällä hetkellä?

-Muumimaailma-kassissa on keltainen Pikku Myy -muistikirja, kynä, yskänlääke, vaaleanpunanen Marimekon pallokukkaro ja ehkä joku nenäliina.
6. Mistä "paheesta" haluaisit päästä eroon?

-Siitä liiallisesta sokerista.
7. Käytätkö kynsilakkaa, jos niin mikä väri kynsissäsi nähdään useimmiten?

-Juu, punanen, liila, pinkki, musta.
8. Pidätkö työstäsi?

-En oo tällä hetkellä töissä, opiskelen. Siitä ihan joo.
9. Mitä radiokanavaa kuuntelet?

-Sitä mikä kuuluis! Nettiradioita nyt kun jostain syystä taas taajuudet ei kotona löydy.
10. Kahvi vai tee?

 -Tee! 

11. Pulla vai pasteija?

 -Pulla.

Nyt niitä Maajusseja! :)

Aion löytää inspiraation.

..ja jaksaa joskus tehdä jotain muutakin kuin syödä ja kuluttaa aikaa kaikkeen tällaiseen turhuuteen. Aina välillä vierotun tietokoneestani, mutta lähes poikkeuksetta se johtuu nykyään sellaisen ihmisen läsnäolosta, joka sitten vie kaiken huomioni ja aikani.

Tänään jouduin taas eroon toisesta. Päivät ei tunnu päiviltä ja pakostakin havahdun siihen, että mun täytyy olla. Olla jotain. Sillon mun ei tarvi määritellä itseäni mitenkään, kun saan unohtaa että olen yksilö. Sellainen oleminen on niin helppoa! Nyt taas joudun suunnittelemaan päiviäni ja sitten en kuitenkaan tee juuri mitään. Aika vaan säilyttää mua siihen asti, kunnes mulla on taas neljä silmää, jotka katselee toistensa turvin maailman järjettömyyttä ja kauneutta.

Niin. Kunpa löytäisin inspiraation edes hiusten värjäämiseen!

Hei sinä, joka..

..löydyit tänään vanhasta kukkarostani. Kuka lienet? Täysin röyhkeästi julkaisen väsyneen festarinaamasi.
Ajatella, jos munkin kuva kulkis jonkun ihan tuntemattoman tai unohdetun mukana. Ja kuinka siistiä olis, jos joku painais paria väärää nappia ja päätyis löytämään oman kuvansa tältä sivulta! Ajatusleikkejä.

Kevätkuvia

Kummallinen, ihana kevät. Seuraavassa kokoelma ympärilläni näkynyttä, lähinnä puhelimella tallennettuja ~ kehno laatu.

kankaista tuli vihdoin hame.

Jyväsjärvi-lenkkeilysäätä.

sydän sinä.

tulipalo.

kierrätysmateriaalityö kouluun: manskuuu.

Keskiviikko joka tuntuu perjantailta

people are trying to be clever
gettin' too much of nothin' at all
me, I just try to be better
and I follow my heart

Väsyttää. Ihmiset. Onneksi pääsen pian pakoon tätä kaupunkia.

Yksi kiva asia tässä jonain päivänä oli tutustuminen Lakupeikko-suklaamuniin. Suklaayhdistyksen sivuilla nuo kummallisen näköiset italialaispallerot on saaneet melko heikkoja pisteitä arvosteluissa, mutta maulle on kyllä helppo lämmetä! Ah.

Ihan yhtä vähän kun suklaamunatkaan mihinkään liittyy terassikuva viime viikolta. Kaupunkia tuntemattomalle kuva ei ehkä aukea.

Nyt täytynee startata kaupunkiin, johon on huomiselle luvattu kylmempää ja sateisempaa säätä kun tänne (+23). Jee.

Please stay and I'll learn to love you right

Varoitus: seuraavassa paljaat jalat

Jo aiemmin mainittu lempi-ateljee.

Tänään oon retkeillyt hieman ulkona maisemissa, joissa oon viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni, ja vielä enemmän retkeillyt pääni sisällä kaikissa niissä tunnemuistoissa joita nuo paikat herättää. Täällä kaikilla paikoilla on joku merkitys, ja sen takia saan kävelyistä paljon enemmän fiiliksiä kun vaikka Jyväskylässä, jossa sielläkin kyllä on mielenkiintosia paikkoja, mutta täällä vieraalle tylsätkin paikat muistuttaa mua aina jostain.

Kotikadultani käppäilin entiselle leikkikentälle, joka on jotakuinkin meidän tien takana, metsän reunassa, joka taas alkaa heti meidän takapihalta. Meidän kadun molemmin puolin takapihoilla on pienet kaistaleet metsää, jossa aina leikittiin lapsina. Leikittiin tietysti pihoillakin, eikä tajuttu ajatella, että naapurien pihoissa juokseminen vois jotain haitata. No, ei se ehkä haitannutkaan. Mutta niin, sinne leikkikentälle pienen kallion kupeeseen joskus hautasin aarteen, muistaakseni marmorikuulia. Varmaan tein jonkun kartankin jonka jätin sitten johonkin, mulla oli pienenä tapana kuvitella kaikenlaisia seikkailuja.

Jatkoin matkaa metsätietä, jonka päässä on pubi, jossa en oo jostain syystä vieläkään päässyt käymään. Pubin pihasta mut on kuitenkin haettu karkureissulle Vaasaan yhtenä kesänä neljän aikaan yöllä. En jäänyt kiinni, palasin seuraavana päivänä huomaamattomasti.

Matkan varrella kuljin ohi talojen, joissa oli joskus ala-asteella ensimmäisiä kotibileitä. Uskaltauduin noitametsään, joka on nykyään vähemmän synkkä ja pelottava kuin lapsena. Vaikeasti sanallistettavia tunnemuistoja aiheuttavat tummanruskeat, 70-80 -luvuilla rakennetut, osittain puuverhoillut talot, joista tulee mieleen ensimmäisenä ne ihmiset, joita oon tiennyt niissä asuneen. Kävelin yhtä lempparioikoreittiäni, jota tosin oli hauska ajaa pyörällä. Se on kapea ja kiemurteleva polku, jossa on vähän kuoppia ja juurakoita, sellanen, josta kyllä pystyi ajaa, mutta aina sai fiilistellä sitä jos ei juuttunut mihinkään.

Ala-asteeni pihasta oli hakattu puita. Se näyttää nykyään tosi karulta (no aivan niinkun itse rakennus, punatiilinen viidensadan oppilaan laatikko, vois olla jotenkin kovin esteettinen). Hammaslääkärikään ei enää oo sellasessa vihreässä kerrostalossa, jonka ohi kulki yks kolmesta vaihtoehtoisesta koulureitistäni. Yhden leikkipuiston läpi kävellessäni mietin, miten ihmeellisiltä kaikki asiat onkaan lapsena tuntuneet. Niinkun vaikka se, että kumpuileva liukumäki laski puiden väliin metsään. Se oli niiiin paljon siistimpää kuin tavallinen liukumäki.

Otinpa pari kuvaa toisesta teinivuosien huoneestani, josta näkyy, etten oo siellä pahemmin asunut. Jotenkin uuvuttavaa kirjottaa noista asioista joita mietin kävelylläni, ehkä aika mennä nukkumaan (haha, menisinki).

Matto ja muita makroja

Koska värit on paljon kivempia kun koulutehtävien jo missatut deadlinet, otin pari kuvaa siitä Jyväskylän kodin värien kaaoksesta joka toimii aktiivisesti kannatellakseen mun mielialaa positiivisen puolella. Matto tosin ei oo käytössä (johtuen siitä että se on tehty vähemmän mikrobivapaissa tiloissa, enkä kyllä muutenkaan oo pitänyt räsymattoja sisällä), mutta ajattelin kesällä heittää sen parvekkeelle. Tää heittelee nää kuvat vähän typerästi, mutta en jaksa nähdä vaivaa asetellakseni niitä paremmin.

..Miten vaikeeta voi olla kirjottaa viis sivua mielenkiintosesta aiheesta (johon tosin ei oo vaadittavia lähteitä) ja tyyliin 10 virkettä koontia asioista, joista oon jo kerran kirjottanu oppimispäiväkirjaa? Blaaaahh, alottaminen on ainakin niin tuskallisen vaikeeta että en varmaan kohta saa noista kursseista arvosanoja.

Kevät!

Eräidenkin helmikuisten Talvipäivien jälkeen julistin kevään alkaneeksi virallisesti. Aurinkoa oon rakastanut aina kun se on vähänkin muhun vilkaissut.. Silti oon ollut melko aikaansaamaton, koulujuttuja tehny aikasintaan deadlinea edeltävänä yönä enkä oo ehtinyt nukkua aikoihin tarpeeksi. No, jotain oon saanut aikaseks, muutakin kun heräteostoksia ja herätekekkeröintejä.

Mekko, jonka tekemisessä vttumaisinta oli pääntien satiininauhan kanssa tappelu.

Pussukasta tuli ruman mallinen, uusi yritys (ja tällä kertaa kaavoja noudattamatta) odottaa.

Tästä tulee toivottavasti hame, huomenna pitäis alottaa ja ens viikoksi ehtiä valmiiks, not gonna happen.

Huomenna on sitsit, joita varten askarreltiin ehkä viitisen tuntia tänään. Teema mauttomuus on maailman helpoin, ja jostain syystä omasta vaatekaapista kaiveltuja aarteita joutuu joitain jättää jopa rannalle noista kekkereistä - mitä tää kertoo musta ja mun vaatteista, se on toinen juttu..

-d, joka laski eilen kengät pitkästä aikaa: 55 paria "normaalikenkiä" asuu kanssani.

Harakointia.

Tässäpä pari kuvaa vaihteeksi. Tänään oon piirrelly mekkoja, jotka odottaa että olis aikaa toteutukselle :)

Glitterleikkejä

Pitikö ny.

Laukun ostin siis ihan valmiina, koristeita lukuunottamatta.

:D Ei tämäkään liity tähän mitenkään. Mutta oli hyvää!

What have I done recently? - Well.. I've been keeping promises.

Kun nyt ei muitakaan kiireitä ole (...), oon tänään miettinyt pakkoruotsia ja ruotsalaiskammoa. En tiedä, mistä tähän ajatusketjuun päädyin.

Mun on todella vaikea ymmärtää, mikä pakkoruotsissa erityisesti ihmisiä kaihertaa. Eikö kaksikielisyys ole tarpeeksi lähellä niiden ihmisten arkea, vai eikö ihmiset vaan tiedä tai ymmärrä, että Suomi on kuitenkin useita vuosisatoja ollut lähinnä heittopussi Ruotsin ja Venäjän välisessä pallottelussa, ja että suomalaisuus on kärjistetysti keksitty kulttuuripiireissä vasta 1800-1900-luvuilla..?

Omaan henkilökohtaiseen suomalaisuuteeni yhdistyy kyllä paljon mieluummin hitunen ruotsalaisuutta kun venäläisyyttä. Ei sillä, etten olisi kiinnostunut Venäjästä ja venäläisistä, mutta lähihistorian huomioiden (no, Ruotsin kuningasperheen viimeaikaisista kohudraamoista ei ehkä kannata puhua) en pysty, jälleen yleistäen, ihailla venäläistä politiikkaa. Ja ehkä sodat Venäjää vastaan on myös "liian lähellä". Ruotsalaisuudesta mulle ei ensimmäisenä tule mieleen stereotyyppinen "hintahtavan" näköinen tyylitietoinen ruotsalaispoika (hintahtava lainauksissa siksi, etten ikinä käytä kyseistä sanaa - se on jotenkin vastenmielinen, mutta tähän yhteyteen en keksinyt aidompaakaan ilmausta), joka taas tuntuu kumman paljon liittyvän monien  samanikäisten mielikuviin ruotsalaisista.. Sekin on musta aika kapeakatseista, ottaen huomioon, että moisten "svedupellejen" isoisät tai -äidit saattavat hyvinkin olla suomalaisia sotalapsia :) Ja nämä isovanhemmat ehkä meidän isovanhempien sisaruksia.

Tuntuupa hassulta avautua tälläsestä aiheesta blogiin, jota luen ehkä korkeintaan ite ja joskus viiden vuoden päästä. No, sillon tää varmaan on jo otettavissa ihan huumorilla :D Ehkä ei siis ruotsalaisuudesta, venäläisyydestä ja suomalaisuudesta tänään enempää. Paitsi pitänee lisätä, että en missään nimessä vähättele suomalaisuuden merkitystä, onhan se olennainen osa omaakin identiteettiäni.

-d