Kultaisia muistoja ja muutama talteen poimittu aarre

Oon kärsinyt viime aikoina sen verran luopumisen tuskaa, etten enää oikein edes jaksa ajatella asiaa saati kirjoittaa siitä. Kuvat kertokoot myös siitä, mitä eräänkin mummolan vintiltä säästyi melko armottomalta siivouspartiolta, joka kohtasi useita kuormalavallisia vaatteita, lumppua, kirjoja, astioita, työvälineitä, henkareita, hiirenjätöksiä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä työhanskat ja hengityssuojaimet aseinaan.

Omppuhuivi ja maailman törkeimmät rajat part. 30930

En käsitä, miten tällänen mekko saatto nousta jostain roju- ja schaibakasojen keskeltä lähes uudenveroisena, kangas ja värikin nimittäin pikkusen herkkiä. Istuvuus ei parhaimmillaan, ja silitystäkin pesun jälkeen kaipaa.

Ja mitä kuoseja! Ah nam. Tää oli yhdessä lasten paidassa, sille käy ehkä köpelösti koska haluan kankaan sentään käyttöön.

Perus trikoopaita, kunnosta ei voi päätellä tässäkään, että olis lojunut vuosikymmeniä polveen asti upottavassa tekstiilimöhnässä.

Jostain syystä entisaikojen koot 36/38 vaikuttavat rinnanympärykseltään nykyisiä pienemmiltä, enkä ite pystyis tätäkään tuosta syystä oikeasti käyttää. Ihan söpö paita enivei (ja sopis taustalla nököttäviin kumppareihin - fotosessioita ei liiemmin lavastettu haha).

Tätä saatan jopa käyttää, tosi kevyttä matskua ja malliltaan sopivasti vähän pidempi kun jotkut noista napapaidoista.

Lemppari tähän asti pestyistä! Aika napakka tämäkin tosin, ei ihan vastaa nykyisiä kokoja, liekö ihmiset lihoneet ja olisin  varmaan noissa kokoluokituksissa lähemmäs kokoa 40.

..Ja mistäpä näitä kaivoin - tuossa ensimmäisessä kuvassa olevasta punaisesta vanhasta rintamamiestalosta, tarkemmin ottaen sen yläkerran sivukaisista, joissa kaunisteltuna näytti tältä:

Kylläpä tää kuvien asettelu nyt kusee.

Hirveä määrä hienoja retrokankaita ja -vaatteita noissa oli mennyt vuosikymmenten saatossa pilalle, mutta yritin pelastaa kaiken ehjän mikä silmää miellytti eikä ollut joutunut minkään raatelemaksi tai sotkemaksi. Pelastetut vaatteet oli enimmäkseen äitini ja tätieni 60-70-lukujen vaatteita, suuri osa edesmenneen äidinäitini ompelemia. Kuten kuvista voinee arvata, roinaa löytyi ihan laidasta laitaan mm. avaamattomia kahvipaketteja oli -70-luvulta ja muuten tarpeistosta pysty lukea vuosilukuja 1920-luvulta alkaen. Pelastin toki myös joitakin kirjoja ja astioita ym., mutta niiiin mieletön määrä tavaraa kolmeen eri sivukaiseen oli ahdettu, että jopa tällänen hamsteri turtu hommaan ja pysty surutta säkittää kamaa lavalle.

Sydän kaikelle tälle, vielä parissa pärekopassa on pesemättömiä vaatteita ja kankaita karanteenissa (= odottamassa, että mulla on aikaa pestä ne). Ja niitä ah niin ihania kirjoja sotavuosilta.

The sweetest wine has now turned bitter

Jos olisin joku.

Joku, joka on täydellinen ja jolla on tähti jota seurata.
Et silloin epäilisi, jaksatko. Tottakai jaksaisit! Jostain täydellisestä ei voisi päästää irti, vaikka haluaisi.

Mitä uutta. Mussa on muutama vika. Rauhaton mieli ja sydän, joka halajaa aina vaan enemmän. "Mikään ei riitä" - vanha virsi. Ai, oon pinnallisin tietämäsi ihminen. Eikä mulle kelpaa mikään, mikä ei tapahdu mun ajattelemalla tavalla. Miten joku voi olla niin ilkeä ihmiselle, jota rakastaa. Mihin se johtaa, jos on muka aina saanut kaiken mitä on halunnut eikä oo joutunut pettymään. Mun pitäis päästää itseni joskus vähän helpommalla. Samoin muut. Pitäis opetella tuntemaan itseni ja rakastamaan itseäni. Pärjätä oman pääni kanssa. Olla kerrankin tyytyväinen, eikä aina vaan janota jotain lisää - enemmän, parempaa, kiiltävämpää.

Mutta entä jos joku sanoo, ettei mun pidä muuttua. Että mun luonne vaan vaatii rinnalleen vahvan ihmisen. Vai sittenkin jonkun, joka toimittaa mut formatoitavaksi..

Se olen vain minä.

Ps. HIMin Tears on Tape on ennakkoluuloistani poiketen oikeasti koukuttava.

Kukapa tietäisi mikä minä olen

Kun en edes minä itse. Aion kuitenkin ottaa siitä selvää lähiaikoina!

Rupesin suunnittelemaan minä-portfoliota. Sellasta, johon kirjottaisin kaikilta elämäni osa-alueilta, niin menneestä kuin nykyisestä ja tulevaisuuden haaveistakin, tärkeimmät seikat ja pohdinnat. Ehkä sen perusteella voisin nähdä jonkinlaisen minuuden.

Sitä suunnitellessa täytynee päivittää 25-lista:

1. Valmistua ainakin yhden alan maisteriksi.
2. Tyytyväistyä itseeni - tämä vaatinee muutoksia joko ajatteluun tai ulkomuotoon.
3. Muuttaa uuteen paikkaan.
4. Käydä ainakin yhdessä uudessa maassa.
5. Jatkaa nilkan tatuointia.
6. Tehdä joku uus aluevaltaus, esim. työ tai opiskelu.
7. Suorittaa perusopinnot museologiasta..
8. ..ja historiasta.
9. Päättää haluanko tehdä historian aineopinnot, ja koska ja miten.
10. Oppia tekeen huopakatto (taloon).
11. Kehittyä harrastuksessani (toivottavasti tässä ei voi epäonnistua).
12. Opetella neulomaan villasukka.
13. Löytää hukkaamani saappaanvarret.
14. Käydä Suomenlinnassa kesäaikaan niin, ettei oo kiire mihinkään.
15. Nähdä HIM Tavastialla.
16. Käydä Lutakossa kattoo ees jotain bändiä.
17. Saada iho palautumaan normaaliks murrosiän toisen tulemisen jäljiltä (huoh).
18. Lahjoittaa jouluisin lahjoja vähäosaisemmille, esim. Joulupuu-keräykseen.
19. Päästä eroon sokeririippuvuudesta.
20. Hankkiutua eroon monista turhista tavaroista.
21. Keksiä parempia lahjoja ihmisille.
22. Löytää oikeanväriset meikit (ei oo onnistunu tähänkään mennessä, niin aika heikolta näyttää).
23. Harjoittaa keskittymiskykyä, joka on todella puutteellinen.
24. Alkaa käyttäytymään aikuisemmin ja vähemmän ilkeesti esim. riidellessä.
25. Kesyttää Hattara.

Äh, no eipä siihen ollukaan tullut kun kaks muutosta. Ehkä sekin on sentään suunta eteenpäin, joskin pari ajatusta alkaa jo nyt tuntua liian haastavilta toteutettavaks :D

Pian kuitenkin muutto pois Jyväskylästä. Hirvee stressi ja ahdistus siitä ja koulun loppumisesta. Onneks tenttiin lukemisen sijaan oon kuunnellu tänään mm. Radioheadia, Depeche Modea ja Sonic Youthia, edes jotain kehittävää siis............ Niin ja pakannu. Niin ja käyny museoissa Äänekoskella, Tikkakoskella ja Saarijärvellä.

Ja pohtinut elämää. Miljoonasti.

New blog love

 Jenni oli muistanut mua tällaisella, kiitos siitä :)

"Tunnustus annetaan suhteellisen uusille blogeille, joilla on lukijoita alle 200.
Tunnustuksen säännöt ovat tällaiset:

• Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta sait tunnustuksen.
• Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
• Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin."

- Sääli vaan, että itse en ole juurikaan mitään blogeja viime aikoina ehtinyt kurkkia, koulu veisi aikaa vaikka 24/7 ja sen vapaa-ajan, jonka oon ottanut, oon onnistunut myös johonkin ihan muuhun kadottamaan..