Joku, joka on täydellinen ja jolla on tähti jota seurata.
Et silloin epäilisi, jaksatko. Tottakai jaksaisit! Jostain täydellisestä ei voisi päästää irti, vaikka haluaisi.
Mitä uutta. Mussa on muutama vika. Rauhaton mieli ja sydän, joka halajaa aina vaan enemmän. "Mikään ei riitä" - vanha virsi. Ai, oon pinnallisin tietämäsi ihminen. Eikä mulle kelpaa mikään, mikä ei tapahdu mun ajattelemalla tavalla. Miten joku voi olla niin ilkeä ihmiselle, jota rakastaa. Mihin se johtaa, jos on muka aina saanut kaiken mitä on halunnut eikä oo joutunut pettymään. Mun pitäis päästää itseni joskus vähän helpommalla. Samoin muut. Pitäis opetella tuntemaan itseni ja rakastamaan itseäni. Pärjätä oman pääni kanssa. Olla kerrankin tyytyväinen, eikä aina vaan janota jotain lisää - enemmän, parempaa, kiiltävämpää.
Mutta entä jos joku sanoo, ettei mun pidä muuttua. Että mun luonne vaan vaatii rinnalleen vahvan ihmisen. Vai sittenkin jonkun, joka toimittaa mut formatoitavaksi..
Se olen vain minä.
Ps. HIMin Tears on Tape on ennakkoluuloistani poiketen oikeasti koukuttava.
