maanantai 15. lokakuuta 2012

Koska tenttiin lukeminen odottaa.

Jenni (Jennin blogiin tästä) laittoi tän mulle jo joskus kauan sitten, joten vaikken saa tätä eteenpäin laitettua niin teenpähän sentään hyvinkin puolitehoisesti :)
 

1. The person nominated must share 11 facts about themselves. 
2. The person nominated must answer the questions the tagger 
( the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate)
and create 11 questions for them to answer.
Then they must go to their pages and let them know they were nominated!


11 faktaa minusta:
1. Tämän jälkeen (ja no, aikana) täytyy seurata Salkkareita JA sit Maajussit!
2. Tarvisin vieroituksen sokerista.
3. Mun pitäis parhaillaan lukea kehityspsykologian tenttiin.
4. Seuranani on tällä hetkellä kääpiöhamsterit Hyrsky ja Hattara.
5. Perjantaina 28.12.12 pääsen viiiihdoin Tavastialle HIMin "Uuden Vuoden" keikalle.
6. Mut valtaa aika ajoin kauhee uudistusvimma, joka harvoin kuitenkaan johtaa kovin kummoisiin toimiin.
7. Oon tosi huono muistamaan leffoja jotka oon nähny.. Viimeks 28 päivää myöhemmin loppuminuuteilla tajusin nähneeni sen ennenkin.
8. Omistan verenpainemittarin jota oon käyttänyt ehkä kerran.
9. Uudelleensyntyminen on musta kiinnostava ajatus.
10. Mun päivärytmi ja etenkin unirytmi menee hirveen helposti sekasin jos oon yksin.
11. Mulla on taas vaihteeks hullu matkakuume.


Näihin kysymyksiin Jenni halusi vastauksen: 
1. Oletko onnellinen?
-No joo, kaikki on periaatteessa tosi hyvin.
2. Miksi päädyit pitämään blogia?
-Oli tylsää ja olin vähän liian vanha kirjottelemaan irc-gallerian päivikseen.. :)
3. Mikä väri on hallitsevin kodissasi?
-No pinta-alaltaan eniten on varmaan tota maalarinvalkosta, mutta muuten aika paljon kirkkaita värejä, pinkkiä, vihreetä, punasta ja myöskin valkosta ja mustaa.
4. Miten määrittelet perheesi?
-Vähän vaikea kysymys, koska vanhemmat eros kun olin 16 joten niistä kuvioista on vähän huono koota 'perhettä' joka tuntuis omalta. Nyt mulla on H-vauvat ja mies.
5. Mitä käsilaukussasi on tällä hetkellä?
-Muumimaailma-kassissa on keltainen Pikku Myy -muistikirja, kynä, yskänlääke, vaaleanpunanen Marimekon pallokukkaro ja ehkä joku nenäliina.
6. Mistä "paheesta" haluaisit päästä eroon?
-Siitä liiallisesta sokerista.
7. Käytätkö kynsilakkaa, jos niin mikä väri kynsissäsi nähdään useimmiten?
-Juu, punanen, liila, pinkki, musta.
8. Pidätkö työstäsi?
-En oo tällä hetkellä töissä, opiskelen. Siitä ihan joo.
9. Mitä radiokanavaa kuuntelet?
-Sitä mikä kuuluis! Nettiradioita nyt kun jostain syystä taas taajuudet ei kotona löydy.
10. Kahvi vai tee?
 -Tee! 
11. Pulla vai pasteija?
 -Pulla.

Nyt niitä Maajusseja! :)

torstai 28. kesäkuuta 2012

Aion löytää inspiraation.

..ja jaksaa joskus tehdä jotain muutakin kuin syödä ja kuluttaa aikaa kaikkeen tällaiseen turhuuteen. Aina välillä vierotun tietokoneestani, mutta lähes poikkeuksetta se johtuu nykyään sellaisen ihmisen läsnäolosta, joka sitten vie kaiken huomioni ja aikani.

Tänään jouduin taas eroon toisesta. Päivät ei tunnu päiviltä ja pakostakin havahdun siihen, että mun täytyy olla. Olla jotain. Sillon mun ei tarvi määritellä itseäni mitenkään, kun saan unohtaa että olen yksilö. Sellainen oleminen on niin helppoa! Nyt taas joudun suunnittelemaan päiviäni ja sitten en kuitenkaan tee juuri mitään. Aika vaan säilyttää mua siihen asti, kunnes mulla on taas neljä silmää, jotka katselee toistensa turvin maailman järjettömyyttä ja kauneutta.

Niin. Kunpa löytäisin inspiraation edes hiusten värjäämiseen!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Hei sinä, joka..

..löydyit tänään vanhasta kukkarostani. Kuka lienet? Täysin röyhkeästi julkaisen väsyneen festarinaamasi.
Ajatella, jos munkin kuva kulkis jonkun ihan tuntemattoman tai unohdetun mukana. Ja kuinka siistiä olis, jos joku painais paria väärää nappia ja päätyis löytämään oman kuvansa tältä sivulta! Ajatusleikkejä.




torstai 31. toukokuuta 2012

Kevätkuvia

Kummallinen, ihana kevät. Seuraavassa kokoelma ympärilläni näkynyttä, lähinnä puhelimella tallennettuja ~ kehno laatu.

kankaista tuli vihdoin hame.

Jyväsjärvi-lenkkeilysäätä.


sydän sinä.

tulipalo.
kierrätysmateriaalityö kouluun: manskuuu.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Keskiviikko joka tuntuu perjantailta

people are trying to be clever
gettin' too much of nothin' at all
me, I just try to be better
and I follow my heart


Väsyttää. Ihmiset. Onneksi pääsen pian pakoon tätä kaupunkia.

Yksi kiva asia tässä jonain päivänä oli tutustuminen Lakupeikko-suklaamuniin. Suklaayhdistyksen sivuilla nuo kummallisen näköiset italialaispallerot on saaneet melko heikkoja pisteitä arvosteluissa, mutta maulle on kyllä helppo lämmetä! Ah.

Ihan yhtä vähän kun suklaamunatkaan mihinkään liittyy terassikuva viime viikolta. Kaupunkia tuntemattomalle kuva ei ehkä aukea.



Nyt täytynee startata kaupunkiin, johon on huomiselle luvattu kylmempää ja sateisempaa säätä kun tänne (+23). Jee.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Varoitus: seuraavassa paljaat jalat







Jo aiemmin mainittu lempi-ateljee.
Tänään oon retkeillyt hieman ulkona maisemissa, joissa oon viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni, ja vielä enemmän retkeillyt pääni sisällä kaikissa niissä tunnemuistoissa joita nuo paikat herättää. Täällä kaikilla paikoilla on joku merkitys, ja sen takia saan kävelyistä paljon enemmän fiiliksiä kun vaikka Jyväskylässä, jossa sielläkin kyllä on mielenkiintosia paikkoja, mutta täällä vieraalle tylsätkin paikat muistuttaa mua aina jostain.

Kotikadultani käppäilin entiselle leikkikentälle, joka on jotakuinkin meidän tien takana, metsän reunassa, joka taas alkaa heti meidän takapihalta. Meidän kadun molemmin puolin takapihoilla on pienet kaistaleet metsää, jossa aina leikittiin lapsina. Leikittiin tietysti pihoillakin, eikä tajuttu ajatella, että naapurien pihoissa juokseminen vois jotain haitata. No, ei se ehkä haitannutkaan. Mutta niin, sinne leikkikentälle pienen kallion kupeeseen joskus hautasin aarteen, muistaakseni marmorikuulia. Varmaan tein jonkun kartankin jonka jätin sitten johonkin, mulla oli pienenä tapana kuvitella kaikenlaisia seikkailuja.

Jatkoin matkaa metsätietä, jonka päässä on pubi, jossa en oo jostain syystä vieläkään päässyt käymään. Pubin pihasta mut on kuitenkin haettu karkureissulle Vaasaan yhtenä kesänä neljän aikaan yöllä. En jäänyt kiinni, palasin seuraavana päivänä huomaamattomasti.

Matkan varrella kuljin ohi talojen, joissa oli joskus ala-asteella ensimmäisiä kotibileitä. Uskaltauduin noitametsään, joka on nykyään vähemmän synkkä ja pelottava kuin lapsena. Vaikeasti sanallistettavia tunnemuistoja aiheuttavat tummanruskeat, 70-80 -luvuilla rakennetut, osittain puuverhoillut talot, joista tulee mieleen ensimmäisenä ne ihmiset, joita oon tiennyt niissä asuneen. Kävelin yhtä lempparioikoreittiäni, jota tosin oli hauska ajaa pyörällä. Se on kapea ja kiemurteleva polku, jossa on vähän kuoppia ja juurakoita, sellanen, josta kyllä pystyi ajaa, mutta aina sai fiilistellä sitä jos ei juuttunut mihinkään.

Ala-asteeni pihasta oli hakattu puita. Se näyttää nykyään tosi karulta (no aivan niinkun itse rakennus, punatiilinen viidensadan oppilaan laatikko, vois olla jotenkin kovin esteettinen). Hammaslääkärikään ei enää oo sellasessa vihreässä kerrostalossa, jonka ohi kulki yks kolmesta vaihtoehtoisesta koulureitistäni. Yhden leikkipuiston läpi kävellessäni mietin, miten ihmeellisiltä kaikki asiat onkaan lapsena tuntuneet. Niinkun vaikka se, että kumpuileva liukumäki laski puiden väliin metsään. Se oli niiiin paljon siistimpää kuin tavallinen liukumäki.





Otinpa pari kuvaa toisesta teinivuosien huoneestani, josta näkyy, etten oo siellä pahemmin asunut. Jotenkin uuvuttavaa kirjottaa noista asioista joita mietin kävelylläni, ehkä aika mennä nukkumaan (haha, menisinki).