Pieni pyörremyrsky ja koteja

Olipa tylsääää ajella pitkästä aikaa yksin Jyväskylästä Pohjanmaalle koteilemaan. Junatkaan ei oikein kulje, ja tälle päivää riitti tota "myrskyä" ihan tarpeeks rasittamaan silmiä ajon aikana. Pysähdyin Keskisellä, josta mukaan tarttu jotain Joulupuu-keräykseen meneviä joululahjoja, vähän itelle uusia pohjamatskuja tuunattavaks ja tietenkin pieni pyörremyrsky! Keskisen Spice Ice on huomattavan laadukas ja yllätyksellinen (positiivisessa mielessä) verrattuna esim. Jyväskylän ja Seinäjoen saman ketjun jätskipaikkoihin, koska niissä ei ikinä vaihdu karkit. Keskisellä jotakuinkin aina on esim. Ässä Mixejä, joita oon rakastanu aina. Vähän emmin tänään tätä vakiovalintaani, ku myrsky piti saapua ihan tilaamattaki.

Noo selvisin kotiin pikku-Ford Focuksella, jonka hyviin puoliin lukeutuu ehdottomasti kevyt kaasu ja se, että sen pyörittely ahtaassa parkkihallissa on huomattavasti iisimpää kun mun valoineen yli viiden metrin mittasen kauppakassin. Vähän kyllä ehti olla ikävä omaa autoa ja etenkin sen iPod-liitäntää!

Ja mitä varten ajelinkaan tuon parisataa kilometriä.. No tietenkin kuunnellakseni Nylon Beatia vanhassa huoneessani, joka on ihan entisellään niinkun nää neljä aiempaakin vuotta, kun oon muualla asunut. Kävin myös äitillä pari tuntia pähkäilemässä tilastojuttujen ihmeellistä - ja ah niiiin tylsää ja ahdistavaa - maailmaa. Siellä mulla on huone, johon en oo koskaan varsinaisesti kotiutunut, kun koko talo on rakennettu vasta muistaakseni 2006, enkä oo siellä ikinä siis varsinaisesti asunut. Se on kuitenkin ihan söpö, yläkerrassa myös mutta ilman parveketta, musta ja syvän punanen seinä, ihana lamppu ja 160 levee sänky, toisin kun täällä mun teinivuosien pyhätössä :)

Tähän huoneeseen kiteytyy kaikki, mitä mulla ei Jyväskylässä ole. Toinen toistaan railakkaammat muistot teinivuosilta, hirveesti kaikkea tilpehööriä jota ilman en meinaa osata elää (ja jota voi täällä varastoida ihan niin paljon kun haluaa), stereot jotka sain ehkä 11-vuotislahjaks.. Ja etenkin VAATEHUONE. Vaatehuone toimii myös mun projektiluolana, sen lattialle voi aina levittää kaikki mahdolliset aarteet ilman että ne häiritsis ketään. Tää on vaan niin koti, kirjotuspöydän alla piilossa saattaa vieläkin pyöriä joku vanha viinapullo ja meikkipöytä on tupaten täynnä hajuvesiä, vartalovoiteita ja kavereilta saatuja pieniä lahjoja. Seiniä kiertävän paneelin päällä on Auschwitzista tuotu tammenterho ja vastakkaisella seinällä pysähtyneen kellon vieressä komeilee Ville Valo vuoden 2006 tai 2007 Heartagram-kalenterissa.. Sydän kaikelle tälle!