keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kultaisia muistoja ja muutama talteen poimittu aarre


Oon kärsinyt viime aikoina sen verran luopumisen tuskaa, etten enää oikein edes jaksa ajatella asiaa saati kirjoittaa siitä. Kuvat kertokoot myös siitä, mitä eräänkin mummolan vintiltä säästyi melko armottomalta siivouspartiolta, joka kohtasi useita kuormalavallisia vaatteita, lumppua, kirjoja, astioita, työvälineitä, henkareita, hiirenjätöksiä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä työhanskat ja hengityssuojaimet aseinaan.

Omppuhuivi ja maailman törkeimmät rajat part. 30930

En käsitä, miten tällänen mekko saatto nousta jostain roju- ja schaibakasojen keskeltä lähes uudenveroisena, kangas ja värikin nimittäin pikkusen herkkiä. Istuvuus ei parhaimmillaan, ja silitystäkin pesun jälkeen kaipaa.

Ja mitä kuoseja! Ah nam. Tää oli yhdessä lasten paidassa, sille käy ehkä köpelösti koska haluan kankaan sentään käyttöön.

Perus trikoopaita, kunnosta ei voi päätellä tässäkään, että olis lojunut vuosikymmeniä polveen asti upottavassa tekstiilimöhnässä.

Jostain syystä entisaikojen koot 36/38 vaikuttavat rinnanympärykseltään nykyisiä pienemmiltä, enkä ite pystyis tätäkään tuosta syystä oikeasti käyttää. Ihan söpö paita enivei (ja sopis taustalla nököttäviin kumppareihin - fotosessioita ei liiemmin lavastettu haha).

Tätä saatan jopa käyttää, tosi kevyttä matskua ja malliltaan sopivasti vähän pidempi kun jotkut noista napapaidoista.

Lemppari tähän asti pestyistä! Aika napakka tämäkin tosin, ei ihan vastaa nykyisiä kokoja, liekö ihmiset lihoneet ja olisin  varmaan noissa kokoluokituksissa lähemmäs kokoa 40.

..Ja mistäpä näitä kaivoin - tuossa ensimmäisessä kuvassa olevasta punaisesta vanhasta rintamamiestalosta, tarkemmin ottaen sen yläkerran sivukaisista, joissa kaunisteltuna näytti tältä:





Kylläpä tää kuvien asettelu nyt kusee.















Hirveä määrä hienoja retrokankaita ja -vaatteita noissa oli mennyt vuosikymmenten saatossa pilalle, mutta yritin pelastaa kaiken ehjän mikä silmää miellytti eikä ollut joutunut minkään raatelemaksi tai sotkemaksi. Pelastetut vaatteet oli enimmäkseen äitini ja tätieni 60-70-lukujen vaatteita, suuri osa edesmenneen äidinäitini ompelemia. Kuten kuvista voinee arvata, roinaa löytyi ihan laidasta laitaan mm. avaamattomia kahvipaketteja oli -70-luvulta ja muuten tarpeistosta pysty lukea vuosilukuja 1920-luvulta alkaen. Pelastin toki myös joitakin kirjoja ja astioita ym., mutta niiiin mieletön määrä tavaraa kolmeen eri sivukaiseen oli ahdettu, että jopa tällänen hamsteri turtu hommaan ja pysty surutta säkittää kamaa lavalle.

Sydän kaikelle tälle, vielä parissa pärekopassa on pesemättömiä vaatteita ja kankaita karanteenissa (= odottamassa, että mulla on aikaa pestä ne). Ja niitä ah niin ihania kirjoja sotavuosilta.

lauantai 18. toukokuuta 2013

The sweetest wine has now turned bitter

Jos olisin joku.

Joku, joka on täydellinen ja jolla on tähti jota seurata.
Et silloin epäilisi, jaksatko. Tottakai jaksaisit! Jostain täydellisestä ei voisi päästää irti, vaikka haluaisi.

Mitä uutta. Mussa on muutama vika. Rauhaton mieli ja sydän, joka halajaa aina vaan enemmän. "Mikään ei riitä" - vanha virsi. Ai, oon pinnallisin tietämäsi ihminen. Eikä mulle kelpaa mikään, mikä ei tapahdu mun ajattelemalla tavalla. Miten joku voi olla niin ilkeä ihmiselle, jota rakastaa. Mihin se johtaa, jos on muka aina saanut kaiken mitä on halunnut eikä oo joutunut pettymään. Mun pitäis päästää itseni joskus vähän helpommalla. Samoin muut. Pitäis opetella tuntemaan itseni ja rakastamaan itseäni. Pärjätä oman pääni kanssa. Olla kerrankin tyytyväinen, eikä aina vaan janota jotain lisää - enemmän, parempaa, kiiltävämpää.

Mutta entä jos joku sanoo, ettei mun pidä muuttua. Että mun luonne vaan vaatii rinnalleen vahvan ihmisen. Vai sittenkin jonkun, joka toimittaa mut formatoitavaksi..

Se olen vain minä.



Ps. HIMin Tears on Tape on ennakkoluuloistani poiketen oikeasti koukuttava.


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kukapa tietäisi mikä minä olen

Kun en edes minä itse. Aion kuitenkin ottaa siitä selvää lähiaikoina!

Rupesin suunnittelemaan minä-portfoliota. Sellasta, johon kirjottaisin kaikilta elämäni osa-alueilta, niin menneestä kuin nykyisestä ja tulevaisuuden haaveistakin, tärkeimmät seikat ja pohdinnat. Ehkä sen perusteella voisin nähdä jonkinlaisen minuuden.

Sitä suunnitellessa täytynee päivittää 25-lista:

1. Valmistua ainakin yhden alan maisteriksi.
2. Tyytyväistyä itseeni - tämä vaatinee muutoksia joko ajatteluun tai ulkomuotoon.
3. Muuttaa uuteen paikkaan.
4. Käydä ainakin yhdessä uudessa maassa.
5. Jatkaa nilkan tatuointia.

6. Tehdä joku uus aluevaltaus, esim. työ tai opiskelu.
7. Suorittaa perusopinnot museologiasta..
8. ..ja historiasta.
9. Päättää haluanko tehdä historian aineopinnot, ja koska ja miten.
10. Oppia tekeen huopakatto (taloon).
11. Kehittyä harrastuksessani (toivottavasti tässä ei voi epäonnistua).
12. Opetella neulomaan villasukka.
13. Löytää hukkaamani saappaanvarret.
14. Käydä Suomenlinnassa kesäaikaan niin, ettei oo kiire mihinkään.
15. Nähdä HIM Tavastialla.
16. Käydä Lutakossa kattoo ees jotain bändiä.
17. Saada iho palautumaan normaaliks murrosiän toisen tulemisen jäljiltä (huoh).
18. Lahjoittaa jouluisin lahjoja vähäosaisemmille, esim. Joulupuu-keräykseen.
19. Päästä eroon sokeririippuvuudesta.
20. Hankkiutua eroon monista turhista tavaroista.
21. Keksiä parempia lahjoja ihmisille.
22. Löytää oikeanväriset meikit (ei oo onnistunu tähänkään mennessä, niin aika heikolta näyttää).
23. Harjoittaa keskittymiskykyä, joka on todella puutteellinen.
24. Alkaa käyttäytymään aikuisemmin ja vähemmän ilkeesti esim. riidellessä.
25. Kesyttää Hattara.

Äh, no eipä siihen ollukaan tullut kun kaks muutosta. Ehkä sekin on sentään suunta eteenpäin, joskin pari ajatusta alkaa jo nyt tuntua liian haastavilta toteutettavaks :D

Pian kuitenkin muutto pois Jyväskylästä. Hirvee stressi ja ahdistus siitä ja koulun loppumisesta. Onneks tenttiin lukemisen sijaan oon kuunnellu tänään mm. Radioheadia, Depeche Modea ja Sonic Youthia, edes jotain kehittävää siis............ Niin ja pakannu. Niin ja käyny museoissa Äänekoskella, Tikkakoskella ja Saarijärvellä.

Ja pohtinut elämää. Miljoonasti.



maanantai 28. tammikuuta 2013

New blog love


 Jenni oli muistanut mua tällaisella, kiitos siitä :)

"Tunnustus annetaan suhteellisen uusille blogeille, joilla on lukijoita alle 200.
Tunnustuksen säännöt ovat tällaiset:


  • Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta sait tunnustuksen.
  • Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
  • Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin."
- Sääli vaan, että itse en ole juurikaan mitään blogeja viime aikoina ehtinyt kurkkia, koulu veisi aikaa vaikka 24/7 ja sen vapaa-ajan, jonka oon ottanut, oon onnistunut myös johonkin ihan muuhun kadottamaan..


maanantai 31. joulukuuta 2012

Vai että kohukeikka.


28/12/12 ensimmäinen 25 kohdan tavoitelistastani toteutui: viiiihdoin pääsin Tavastialle Helldoniin. Enpä tuota tilaisuutta ollukaan kuolannu ku vuosia, ja kun HIM vihdoin suostui palaamaan takas noissa merkeissä niin olihan sitä lippua metsästettävä.

Keikalle menin YKSIN, koska liput piti varata niin ajoissa ettei voinu tietää armaani töistä tarpeeks tarkasti. Lämppäreinä oli Face of God ja The Skreppers, joista jälkimmäistä kävin vähän tsiigailemassa. Tavastia ei tuntunu mitenkään liian täydeltä ja puolihuolimattomasti lipumalla pääsin aika eteen sitte kuolaamaan Villeä.

Olihan se aika säätöä. Ville tosiaan unohteli sanoja ja dissas kaikkia ympärillään olevia, mutta aika harva varmaan tosta jakso stressata lukuunottamatta mediaa joka näki paikan iskeä. Toi oli tietysti kuitenkin eka kerta kun kukaan rokkistara on keikalla kännissä (tai ylipäätään kukaan suomalainen julkkis sekoilee juotuaan), eikä noilla poikaparoilla tainnu olla  eesNykäsen Masan tyyliin Seiskan luottotoimittajaa joka ois voinu kääntää asiat parhain päin luotettavimmissa tietolähteissä. Et silleen ihan aiheellista puhua kohukeikasta ja pohtia, alkaako tästä HIMin lopullinen alamäki. Huoh sanon minä.

Helsingissä oli muutenkin ihanaa, oltiin eka yö tunnelmallisessa ja söpössä Sokos Hotel Aleksanterissa ja toinen yö sit Presidentissä kun päätin ex tempore että mitä turhaan vielä palaamaan kotikonnuille. Shoppailtiin, käytiin kattoo Salkkari-leffa (VOI LUOJA.......... en suosittele), kahviloitiin ja ravintoloitiin ja kierreltiin useampi tunti Kiasmaa. Olin jo unohtanu että mut oli luvattu viedä joskus Antto Melasniemen Putte'siin, siellä käytiin perjantaina syömässä ja sit la ja su tutummissa Vegemestassa ja Memphisissä. Roban Vegemesta oli ihanan pieni ja rauhallinen, mutta elokuun Flow'sta jäi kyllä ko. puljun ruuasta lämpimämmät muistot. Kuudessa eri kapakassakin tuli vietettyä aikaa viikonlopun mittaan, mm. käveltiin Kalliosta hotellille ja pysähdyttiin matkalla lämmittelemään baareissa, joihin satuttiin mahtumaan. Kallioon päädyttiin alunperin Majavabaarin takia, käytiin tsiigailemassa siellä poken evästaukoa.

Et silleen. Huippua oli ja valitsin vielä itselleni ihanan joululahjankin, KIITOS MURU! Tässä se on, täydellinen Agatha Ruiz de la Prada -sateenvarjo joka ehti jo hieman suojata mua joltain jota taivaalta satoi ja toimi myös kävelykeppinä koska mun toinen nilkka on enemmän tai vähemmän heikossa hapessa.



Ja nyt kiireesti vuodenvaihdetta viettämään!

torstai 15. marraskuuta 2012

25 asiaa, jotka aion tehdä ennen kun täytän 25.

Kaverini teki aiemmin tällasen listan itelleen, ja yritän nyt samaa asettaakseni jotain tavotteita muuallekin kun opiskeluun. Katotaan kuinka käy, yritän muistaa kursivoida tästä saavutettuja tavotteita. Oli aika vaikeeta keksiä 25 asiaa, mutta osa onkin helpompia ja toiset taas ehkä vähän jopa suunnittelua vaativia. Yhden jo kauan ahdistaneenkin asian listasin, tosiaan toivon että siinä onnistuisin! Pitäis vaan ottaa itteään niskasta kiinni, blaah.

Tässäpä nämä.

1. Valmistua ainakin yhden alan maisteriksi.
2. Tyytyväistyä itseeni - tämä vaatinee muutoksia joko ajatteluun tai ulkomuotoon.
3. Muuttaa uuteen paikkaan.
4. Käydä ainakin yhdessä uudessa maassa.
5. Jatkaa nilkan tatuointia.
6. Tehdä joku uus aluevaltaus, esim. työ tai opiskelu.
7. Suorittaa perusopinnot museologiasta..
8. ..ja historiasta.
9. Päättää haluanko tehdä historian aineopinnot, ja koska ja miten.
10. Oppia tekeen huopakatto (taloon).
11. Kehittyä harrastuksessani (toivottavasti tässä ei voi epäonnistua).
12. Opetella neulomaan villasukka.
13. Löytää hukkaamani saappaanvarret.
14. Käydä Suomenlinnassa kesäaikaan niin, ettei oo kiire mihinkään.
15. Nähdä HIM Tavastialla.
16. Käydä Lutakossa kattoo ees jotain bändiä.
17. Saada iho palautumaan normaaliks murrosiän toisen tulemisen jäljiltä (huoh).
18. Lahjoittaa jouluisin lahjoja vähäosaisemmille, esim. Joulupuu-keräykseen.
19. Päästä eroon sokeririippuvuudesta.
20. Hankkiutua eroon monista turhista tavaroista.
21. Keksiä parempia lahjoja ihmisille.
22. Löytää oikeanväriset meikit (ei oo onnistunu tähänkään mennessä, niin aika heikolta näyttää).
23. Harjoittaa keskittymiskykyä, joka on todella puutteellinen.
24. Alkaa käyttäytymään aikuisemmin ja vähemmän ilkeesti esim. riidellessä.
25. Kesyttää Hattara.

NIIIIIIIIIN. Siinä. Oon ehkä vähän parempi ihminen jos selviän noista.

Ensilumen kunniaksi tässä taannoin ompelin ruman ja hutaistun tilkkupöytäliinan parvekkeelle ylijäämäpuuvillapalasista. Kivan värinen se on, mutta en oo esim. silittäny sitä missään vaiheessa ja ompelin sen ihan superhuolimattomasti. No kelpaa enivei :)


maanantai 15. lokakuuta 2012

Koska tenttiin lukeminen odottaa.

Jenni (Jennin blogiin tästä) laittoi tän mulle jo joskus kauan sitten, joten vaikken saa tätä eteenpäin laitettua niin teenpähän sentään hyvinkin puolitehoisesti :)
 

1. The person nominated must share 11 facts about themselves. 
2. The person nominated must answer the questions the tagger 
( the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate)
and create 11 questions for them to answer.
Then they must go to their pages and let them know they were nominated!


11 faktaa minusta:
1. Tämän jälkeen (ja no, aikana) täytyy seurata Salkkareita JA sit Maajussit!
2. Tarvisin vieroituksen sokerista.
3. Mun pitäis parhaillaan lukea kehityspsykologian tenttiin.
4. Seuranani on tällä hetkellä kääpiöhamsterit Hyrsky ja Hattara.
5. Perjantaina 28.12.12 pääsen viiiihdoin Tavastialle HIMin "Uuden Vuoden" keikalle.
6. Mut valtaa aika ajoin kauhee uudistusvimma, joka harvoin kuitenkaan johtaa kovin kummoisiin toimiin.
7. Oon tosi huono muistamaan leffoja jotka oon nähny.. Viimeks 28 päivää myöhemmin loppuminuuteilla tajusin nähneeni sen ennenkin.
8. Omistan verenpainemittarin jota oon käyttänyt ehkä kerran.
9. Uudelleensyntyminen on musta kiinnostava ajatus.
10. Mun päivärytmi ja etenkin unirytmi menee hirveen helposti sekasin jos oon yksin.
11. Mulla on taas vaihteeks hullu matkakuume.


Näihin kysymyksiin Jenni halusi vastauksen: 
1. Oletko onnellinen?
-No joo, kaikki on periaatteessa tosi hyvin.
2. Miksi päädyit pitämään blogia?
-Oli tylsää ja olin vähän liian vanha kirjottelemaan irc-gallerian päivikseen.. :)
3. Mikä väri on hallitsevin kodissasi?
-No pinta-alaltaan eniten on varmaan tota maalarinvalkosta, mutta muuten aika paljon kirkkaita värejä, pinkkiä, vihreetä, punasta ja myöskin valkosta ja mustaa.
4. Miten määrittelet perheesi?
-Vähän vaikea kysymys, koska vanhemmat eros kun olin 16 joten niistä kuvioista on vähän huono koota 'perhettä' joka tuntuis omalta. Nyt mulla on H-vauvat ja mies.
5. Mitä käsilaukussasi on tällä hetkellä?
-Muumimaailma-kassissa on keltainen Pikku Myy -muistikirja, kynä, yskänlääke, vaaleanpunanen Marimekon pallokukkaro ja ehkä joku nenäliina.
6. Mistä "paheesta" haluaisit päästä eroon?
-Siitä liiallisesta sokerista.
7. Käytätkö kynsilakkaa, jos niin mikä väri kynsissäsi nähdään useimmiten?
-Juu, punanen, liila, pinkki, musta.
8. Pidätkö työstäsi?
-En oo tällä hetkellä töissä, opiskelen. Siitä ihan joo.
9. Mitä radiokanavaa kuuntelet?
-Sitä mikä kuuluis! Nettiradioita nyt kun jostain syystä taas taajuudet ei kotona löydy.
10. Kahvi vai tee?
 -Tee! 
11. Pulla vai pasteija?
 -Pulla.

Nyt niitä Maajusseja! :)

torstai 28. kesäkuuta 2012

Aion löytää inspiraation.

..ja jaksaa joskus tehdä jotain muutakin kuin syödä ja kuluttaa aikaa kaikkeen tällaiseen turhuuteen. Aina välillä vierotun tietokoneestani, mutta lähes poikkeuksetta se johtuu nykyään sellaisen ihmisen läsnäolosta, joka sitten vie kaiken huomioni ja aikani.

Tänään jouduin taas eroon toisesta. Päivät ei tunnu päiviltä ja pakostakin havahdun siihen, että mun täytyy olla. Olla jotain. Sillon mun ei tarvi määritellä itseäni mitenkään, kun saan unohtaa että olen yksilö. Sellainen oleminen on niin helppoa! Nyt taas joudun suunnittelemaan päiviäni ja sitten en kuitenkaan tee juuri mitään. Aika vaan säilyttää mua siihen asti, kunnes mulla on taas neljä silmää, jotka katselee toistensa turvin maailman järjettömyyttä ja kauneutta.

Niin. Kunpa löytäisin inspiraation edes hiusten värjäämiseen!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Hei sinä, joka..

..löydyit tänään vanhasta kukkarostani. Kuka lienet? Täysin röyhkeästi julkaisen väsyneen festarinaamasi.
Ajatella, jos munkin kuva kulkis jonkun ihan tuntemattoman tai unohdetun mukana. Ja kuinka siistiä olis, jos joku painais paria väärää nappia ja päätyis löytämään oman kuvansa tältä sivulta! Ajatusleikkejä.




torstai 31. toukokuuta 2012

Kevätkuvia

Kummallinen, ihana kevät. Seuraavassa kokoelma ympärilläni näkynyttä, lähinnä puhelimella tallennettuja ~ kehno laatu.

kankaista tuli vihdoin hame.

Jyväsjärvi-lenkkeilysäätä.


sydän sinä.

tulipalo.
kierrätysmateriaalityö kouluun: manskuuu.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Keskiviikko joka tuntuu perjantailta

people are trying to be clever
gettin' too much of nothin' at all
me, I just try to be better
and I follow my heart


Väsyttää. Ihmiset. Onneksi pääsen pian pakoon tätä kaupunkia.

Yksi kiva asia tässä jonain päivänä oli tutustuminen Lakupeikko-suklaamuniin. Suklaayhdistyksen sivuilla nuo kummallisen näköiset italialaispallerot on saaneet melko heikkoja pisteitä arvosteluissa, mutta maulle on kyllä helppo lämmetä! Ah.

Ihan yhtä vähän kun suklaamunatkaan mihinkään liittyy terassikuva viime viikolta. Kaupunkia tuntemattomalle kuva ei ehkä aukea.



Nyt täytynee startata kaupunkiin, johon on huomiselle luvattu kylmempää ja sateisempaa säätä kun tänne (+23). Jee.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Varoitus: seuraavassa paljaat jalat







Jo aiemmin mainittu lempi-ateljee.
Tänään oon retkeillyt hieman ulkona maisemissa, joissa oon viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni, ja vielä enemmän retkeillyt pääni sisällä kaikissa niissä tunnemuistoissa joita nuo paikat herättää. Täällä kaikilla paikoilla on joku merkitys, ja sen takia saan kävelyistä paljon enemmän fiiliksiä kun vaikka Jyväskylässä, jossa sielläkin kyllä on mielenkiintosia paikkoja, mutta täällä vieraalle tylsätkin paikat muistuttaa mua aina jostain.

Kotikadultani käppäilin entiselle leikkikentälle, joka on jotakuinkin meidän tien takana, metsän reunassa, joka taas alkaa heti meidän takapihalta. Meidän kadun molemmin puolin takapihoilla on pienet kaistaleet metsää, jossa aina leikittiin lapsina. Leikittiin tietysti pihoillakin, eikä tajuttu ajatella, että naapurien pihoissa juokseminen vois jotain haitata. No, ei se ehkä haitannutkaan. Mutta niin, sinne leikkikentälle pienen kallion kupeeseen joskus hautasin aarteen, muistaakseni marmorikuulia. Varmaan tein jonkun kartankin jonka jätin sitten johonkin, mulla oli pienenä tapana kuvitella kaikenlaisia seikkailuja.

Jatkoin matkaa metsätietä, jonka päässä on pubi, jossa en oo jostain syystä vieläkään päässyt käymään. Pubin pihasta mut on kuitenkin haettu karkureissulle Vaasaan yhtenä kesänä neljän aikaan yöllä. En jäänyt kiinni, palasin seuraavana päivänä huomaamattomasti.

Matkan varrella kuljin ohi talojen, joissa oli joskus ala-asteella ensimmäisiä kotibileitä. Uskaltauduin noitametsään, joka on nykyään vähemmän synkkä ja pelottava kuin lapsena. Vaikeasti sanallistettavia tunnemuistoja aiheuttavat tummanruskeat, 70-80 -luvuilla rakennetut, osittain puuverhoillut talot, joista tulee mieleen ensimmäisenä ne ihmiset, joita oon tiennyt niissä asuneen. Kävelin yhtä lempparioikoreittiäni, jota tosin oli hauska ajaa pyörällä. Se on kapea ja kiemurteleva polku, jossa on vähän kuoppia ja juurakoita, sellanen, josta kyllä pystyi ajaa, mutta aina sai fiilistellä sitä jos ei juuttunut mihinkään.

Ala-asteeni pihasta oli hakattu puita. Se näyttää nykyään tosi karulta (no aivan niinkun itse rakennus, punatiilinen viidensadan oppilaan laatikko, vois olla jotenkin kovin esteettinen). Hammaslääkärikään ei enää oo sellasessa vihreässä kerrostalossa, jonka ohi kulki yks kolmesta vaihtoehtoisesta koulureitistäni. Yhden leikkipuiston läpi kävellessäni mietin, miten ihmeellisiltä kaikki asiat onkaan lapsena tuntuneet. Niinkun vaikka se, että kumpuileva liukumäki laski puiden väliin metsään. Se oli niiiin paljon siistimpää kuin tavallinen liukumäki.





Otinpa pari kuvaa toisesta teinivuosien huoneestani, josta näkyy, etten oo siellä pahemmin asunut. Jotenkin uuvuttavaa kirjottaa noista asioista joita mietin kävelylläni, ehkä aika mennä nukkumaan (haha, menisinki).

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Matto ja muita makroja

Koska värit on paljon kivempia kun koulutehtävien jo missatut deadlinet, otin pari kuvaa siitä Jyväskylän kodin värien kaaoksesta joka toimii aktiivisesti kannatellakseen mun mielialaa positiivisen puolella. Matto tosin ei oo käytössä (johtuen siitä että se on tehty vähemmän mikrobivapaissa tiloissa, enkä kyllä muutenkaan oo pitänyt räsymattoja sisällä), mutta ajattelin kesällä heittää sen parvekkeelle. Tää heittelee nää kuvat vähän typerästi, mutta en jaksa nähdä vaivaa asetellakseni niitä paremmin.
























..Miten vaikeeta voi olla kirjottaa viis sivua mielenkiintosesta aiheesta (johon tosin ei oo vaadittavia lähteitä) ja tyyliin 10 virkettä koontia asioista, joista oon jo kerran kirjottanu oppimispäiväkirjaa? Blaaaahh, alottaminen on ainakin niin tuskallisen vaikeeta että en varmaan kohta saa noista kursseista arvosanoja.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kevät!

Eräidenkin helmikuisten Talvipäivien jälkeen julistin kevään alkaneeksi virallisesti. Aurinkoa oon rakastanut aina kun se on vähänkin muhun vilkaissut.. Silti oon ollut melko aikaansaamaton, koulujuttuja tehny aikasintaan deadlinea edeltävänä yönä enkä oo ehtinyt nukkua aikoihin tarpeeksi. No, jotain oon saanut aikaseks, muutakin kun heräteostoksia ja herätekekkeröintejä.

Mekko, jonka tekemisessä vttumaisinta oli pääntien satiininauhan kanssa tappelu.

Pussukasta tuli ruman mallinen, uusi yritys (ja tällä kertaa kaavoja noudattamatta) odottaa.

Tästä tulee toivottavasti hame, huomenna pitäis alottaa ja ens viikoksi ehtiä valmiiks, not gonna happen.

Huomenna on sitsit, joita varten askarreltiin ehkä viitisen tuntia tänään. Teema mauttomuus on maailman helpoin, ja jostain syystä omasta vaatekaapista kaiveltuja aarteita joutuu joitain jättää jopa rannalle noista kekkereistä - mitä tää kertoo musta ja mun vaatteista, se on toinen juttu..

-d, joka laski eilen kengät pitkästä aikaa: 55 paria "normaalikenkiä" asuu kanssani.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Harakointia.

Tässäpä pari kuvaa vaihteeksi. Tänään oon piirrelly mekkoja, jotka odottaa että olis aikaa toteutukselle :)

Glitterleikkejä

Pitikö ny.

Laukun ostin siis ihan valmiina, koristeita lukuunottamatta.

:D Ei tämäkään liity tähän mitenkään. Mutta oli hyvää!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

What have I done recently? - Well.. I've been keeping promises.

Kun nyt ei muitakaan kiireitä ole (...), oon tänään miettinyt pakkoruotsia ja ruotsalaiskammoa. En tiedä, mistä tähän ajatusketjuun päädyin.

Mun on todella vaikea ymmärtää, mikä pakkoruotsissa erityisesti ihmisiä kaihertaa. Eikö kaksikielisyys ole tarpeeksi lähellä niiden ihmisten arkea, vai eikö ihmiset vaan tiedä tai ymmärrä, että Suomi on kuitenkin useita vuosisatoja ollut lähinnä heittopussi Ruotsin ja Venäjän välisessä pallottelussa, ja että suomalaisuus on kärjistetysti keksitty kulttuuripiireissä vasta 1800-1900-luvuilla..?

Omaan henkilökohtaiseen suomalaisuuteeni yhdistyy kyllä paljon mieluummin hitunen ruotsalaisuutta kun venäläisyyttä. Ei sillä, etten olisi kiinnostunut Venäjästä ja venäläisistä, mutta lähihistorian huomioiden (no, Ruotsin kuningasperheen viimeaikaisista kohudraamoista ei ehkä kannata puhua) en pysty, jälleen yleistäen, ihailla venäläistä politiikkaa. Ja ehkä sodat Venäjää vastaan on myös "liian lähellä". Ruotsalaisuudesta mulle ei ensimmäisenä tule mieleen stereotyyppinen "hintahtavan" näköinen tyylitietoinen ruotsalaispoika (hintahtava lainauksissa siksi, etten ikinä käytä kyseistä sanaa - se on jotenkin vastenmielinen, mutta tähän yhteyteen en keksinyt aidompaakaan ilmausta), joka taas tuntuu kumman paljon liittyvän monien  samanikäisten mielikuviin ruotsalaisista.. Sekin on musta aika kapeakatseista, ottaen huomioon, että moisten "svedupellejen" isoisät tai -äidit saattavat hyvinkin olla suomalaisia sotalapsia :) Ja nämä isovanhemmat ehkä meidän isovanhempien sisaruksia.

Tuntuupa hassulta avautua tälläsestä aiheesta blogiin, jota luen ehkä korkeintaan ite ja joskus viiden vuoden päästä. No, sillon tää varmaan on jo otettavissa ihan huumorilla :D Ehkä ei siis ruotsalaisuudesta, venäläisyydestä ja suomalaisuudesta tänään enempää. Paitsi pitänee lisätä, että en missään nimessä vähättele suomalaisuuden merkitystä, onhan se olennainen osa omaakin identiteettiäni.

-d

perjantai 9. joulukuuta 2011

Pieni pyörremyrsky ja koteja

Olipa tylsääää ajella pitkästä aikaa yksin Jyväskylästä Pohjanmaalle koteilemaan. Junatkaan ei oikein kulje, ja tälle päivää riitti tota "myrskyä" ihan tarpeeks rasittamaan silmiä ajon aikana. Pysähdyin Keskisellä, josta mukaan tarttu jotain Joulupuu-keräykseen meneviä joululahjoja, vähän itelle uusia pohjamatskuja tuunattavaks ja tietenkin pieni pyörremyrsky! Keskisen Spice Ice on huomattavan laadukas ja yllätyksellinen (positiivisessa mielessä) verrattuna esim. Jyväskylän ja Seinäjoen saman ketjun jätskipaikkoihin, koska niissä ei ikinä vaihdu karkit. Keskisellä jotakuinkin aina on esim. Ässä Mixejä, joita oon rakastanu aina. Vähän emmin tänään tätä vakiovalintaani, ku myrsky piti saapua ihan tilaamattaki.

Noo selvisin kotiin pikku-Ford Focuksella, jonka hyviin puoliin lukeutuu ehdottomasti kevyt kaasu ja se, että sen pyörittely ahtaassa parkkihallissa on huomattavasti iisimpää kun mun valoineen yli viiden metrin mittasen kauppakassin. Vähän kyllä ehti olla ikävä omaa autoa ja etenkin sen iPod-liitäntää!

Ja mitä varten ajelinkaan tuon parisataa kilometriä.. No tietenkin kuunnellakseni Nylon Beatia vanhassa huoneessani, joka on ihan entisellään niinkun nää neljä aiempaakin vuotta, kun oon muualla asunut. Kävin myös äitillä pari tuntia pähkäilemässä tilastojuttujen ihmeellistä - ja ah niiiin tylsää ja ahdistavaa - maailmaa. Siellä mulla on huone, johon en oo koskaan varsinaisesti kotiutunut, kun koko talo on rakennettu vasta muistaakseni 2006, enkä oo siellä ikinä siis varsinaisesti asunut. Se on kuitenkin ihan söpö, yläkerrassa myös mutta ilman parveketta, musta ja syvän punanen seinä, ihana lamppu ja 160 levee sänky, toisin kun täällä mun teinivuosien pyhätössä :)

Tähän huoneeseen kiteytyy kaikki, mitä mulla ei Jyväskylässä ole. Toinen toistaan railakkaammat muistot teinivuosilta, hirveesti kaikkea tilpehööriä jota ilman en meinaa osata elää (ja jota voi täällä varastoida ihan niin paljon kun haluaa), stereot jotka sain ehkä 11-vuotislahjaks.. Ja etenkin VAATEHUONE. Vaatehuone toimii myös mun projektiluolana, sen lattialle voi aina levittää kaikki mahdolliset aarteet ilman että ne häiritsis ketään. Tää on vaan niin koti, kirjotuspöydän alla piilossa saattaa vieläkin pyöriä joku vanha viinapullo ja meikkipöytä on tupaten täynnä hajuvesiä, vartalovoiteita ja kavereilta saatuja pieniä lahjoja. Seiniä kiertävän paneelin päällä on Auschwitzista tuotu tammenterho ja vastakkaisella seinällä pysähtyneen kellon vieressä komeilee Ville Valo vuoden 2006 tai 2007 Heartagram-kalenterissa.. Sydän kaikelle tälle!



perjantai 2. joulukuuta 2011

Jack off Jill ja fiilistelyjä paikoissa, joissa muut ei käy

Tänään jouduin kouluun 9.15 eilisten pikkujoulujen jäljiltä toki aavistuksen heikossa hapessa. Päivästä muodostui kuitenkin ihan mielenkiintoinen, niinkun nyt krapulapäivien omissa maailmoissaan kulkevalle voi käydä.

Kotimatkalla kuuntelin Jack off Jillia pitkästä aikaa, ja kävin kaupassa, jota ei ehkä oikein voi sanoa kaupaksi, enkä edes tiedä, onko sillä nimeä. Se on kuitenkin jännittävä ja nostalgiaa henkivä, uniikki pieni putiikki Yliopistonkadulla. Sellainen todella täyteen ahdettu yhden miehen pitämä aarreaitta, jossa on lähestulkoon kaikkea vanhaa. Ostin sieltä keväällä ensimmäisen kandissa käyttämäni kirjan, vuonna 1907 julkaistun kirjan Maantiede. Kansakoulun oppi- ja lukukirja. Tällä kertaa ostin 50-luvun lehtiä, joululahjaksi (oikeasti).

Sitten päädyin lähes naapurissa sijaitsevaan putiikkiin, joka näyttää lastenvaatekaupalta, mutta josta löytyi myöskin kivoja, värikkäitä vaatteita aikuisten koossa. Nyt odotan jännityksellä, saanko  yhden lasten väreillä ja kuosilla olleen mekon teetettyä omaan kokooni. Se ois kyllä sellanen, jota en järin monen muun päälle äkkiseltään vois kuvitella. Onneks sentään eilen ostin Marimekon Omena-mekon, ja olin suunnitellut ostavani yhden mekon tuunattavaks, mutta jätin sen sit välistä koska omatunto alko kolkuttaa tarkistettuani mekon alkuperän olevan Bangladeshissa.

Erinäisten mutkien kautta vaelsin vielä Galleria Harmoniaan. Siellä olevaan Pekka Suomäen valokuvanäyttelyyn olin päättänyt ehtiä, ja vihdoin sattui olemaan tilaisuus visiitille. Lyhykäisyydessään teema on seuraava: näyttelyn valokuvat on otettu Keski-Suomessa viime vuosina, kohteet autenttisia näkymiä autioituneista taloista ja niiden pihapiireistä ym.

Jo itse galleria oli kokemus. Tunnelmallinen vanha rakennus, kynttilöiden tuoksu ja onneksi vain muutama muu kävijä. Tonne oli selkeästi helpointa mennä yksin. Musta on tosi paljon miellyttävämpää tehdä joitain asioita yksin, kun raahata joku kaveri mukaan juttuihin, jotka ei kuitenkaan kiinnosta yhtä paljon kun mua. Kun menee vaan yksin, vaikka nyt johonkin näyttelyyn tai liikkeeseen, ei tarvi koskaan huolehtia toisen viihtymisestä. Jotenkin sitä vaan kokee paljon voimakkaammin kun on ihan yksin omien ajatustensa kanssa. Noita fiiliksiä ei voi jakaa kenenkään kanssa, joka ei oo täysin samalla aaltopituudella ja kiinnostunut nimenomaan ittensä takia ihan samoista asioista, enkä välttämättä usko, että sellasta ihmistä ois olemassa. 

Vähän Suomäenkin takia laitan pari kuvaa, jotka otin viime talvena Seinäjoella. Ihanat talot, jo purettu tai purku-uhan alla.






Talo vois kertoa tarinoita.

Ps. Tosi rasittavaa, että tää heittelee itekseen eri fontteja väliin, eikä oikeesti korjaa niitä, vaikka tässä kirjotustilassa siltä näyttäiski.